Äiti,

 

Taas tänäkin aamuna tehdessäni lähtöä kotoa minä ravasin untuvatakki ylläni keittiön ja WC:n väliä, torjuin vuoroin tulipaloa, vuoroin vesivahinkoa. Olen aina tuntenut oloni kovin turvattomaksi. Mutta kuinka olisinkaan voinut kokea turvaa, kun sinä et sitä minulle koskaan tarjonnut? Et koskaan suunnitellut tulevasi kenenkään äidiksi. Yhtäkkiä vain havaitsit olevasi raskaana, ja minut synnytettyäsi annoit steriloida itsesi. Olen kerjännyt sinun rakkauttasi koko ikäni, enkä ole osannut katsoa sinun kyvyttömyyteesi. Itsestäni minä löysin syyn sille, että olit niin haluton pitämään minusta huolta. Minun huono itsetuntoni on rakennettu sinun rakkaudettomuutesi varaan. Kasvatin itsestäni mainion tyttären, lasin lailla kuumuudessa uusiin muotoihin taipuvan. Minä hoidin sinun kotiasi kun olit miestesi luona ja minä kuuntelin ja lohdutin sinua silloin, kun miehesi eivät olleet sinulle hyviä. Kantamalla sinua haurailla lapsenharteillani minä suoritin itselleni ihmisarvoa, mutta mitään en koskaan voinut tehdä niin hyvin, että olisin tuntenut itseni muuksi kuin puutteelliseksi. Olin vajaan kympin tyttö.

 

Minä en koskaan ollut sinulle ensimmäinen, sillä miehesi ovat aina tulleet ennen minua. Käänsit selkäsi minulle samalla kun avasit heille ammottavan, tarvitsevan sylisi. Miestesi kanssa sinä olet heikko: vain yksi hipaisu iholla muuttaa kahvin teeksi ja nokkoset ruusuiksi, sinut toiseksi. Minä tunsin sinun vihaasi, sinun kipuasi, kannoin vastuuta sinun tunteistasi ja sinun tunnekyvyttömyydestäsi. Et ollut koskaan tarpeeksi vahva selvitäksesi yksin. Annoit miestesi kohdella sinua kaltoin etkä tehnyt mitään suojellaksesi itseäsi, et minua. Sinä annoit minun olla se, joka siivosi riitojen jäljet; teit minusta sen, joka nosti kaatuneet pöydät pystyyn ja pesi veren kylpyhuoneen seiniltä. Teit minusta oman vanhempasi kun olin vielä lapsi, ja itsestäsi sinä teit turvanhakijan. Mutta kuka oli minun turvani, kuka minua lohdutti? Sinä sallit minun astua itsesi ja miehesi väliin miehen kohotettua kätensä lyödäkseen sinua. Sinä veit meidät pelon sisään ja suljit silmäsi, kun miehesi lähestyi minua lihanhimoa kielensä kärjellä kannatellen. Kaikkien tyttöjen on syötävä munaa! Minä olin sinun suojelijasi, mutta minua ei suojellut kukaan.

 

Sinä näytit minulle, millaista on olla nainen. Opetit minulle, että naiseus tarkoittaa sitä, ettei yksin voi koskaan olla tarpeeksi. Naiseus on vajavaisuutta, jonka vain mies voi täydentää. Omissa silmissäsi sinä olet aina onnistunut naisen roolissasi hyvin, sillä olet menestynyt naistenvälisessä kilpailussa miesten suosiosta. Minä puolestani sanoin itseni irti siitä mittelöstä jo kauan sitten. Luovutin ja tein itsestäni häviäjän kilpailussa, jonka ennalta kuulutettu voittaja sinä olet aina ollut. Muistan hyvin, kuinka joskus yläasteella ensimmäisen kerran törmäsin sanaan biseksuaalisuus. Jokin sisälläni läikähti, sillehän oli sittenkin nimi, mutten silti koskaan luottanut itseeni tarpeeksi antautuakseni miesten huomiolle. Pelosta sinua kohtaan minä jaoin itseni kahtia, luovutin miehet sinulle. Nimesin itseni Lesboksi, sillä minulle sinua vastaan käyminen oli suurempi kauhistus kuin se, että vastassani olisi miltei kokonainen yhteiskunta.

 

Minä sanon tämän suoraan: olet ollut surkea äiti. Olet rakkaudettomuudellasi ja kilpailuhenkisyydelläsi valanut minusta aikuisen lapsen, turvattoman, pelokkaan, itsetunnottoman, läpinäkyvän, sukupuolelle ja ruumiillisuudelle yliherkän. Tiedän, ettet olisi kaikessa keskeneräisyydessäsi parempaan pystynytkään, mutta et sinä vastuusta vapaa ole. Olet ollut surkea äiti, ja minä joudun nyt kivuliaasti synnyttämään itseni uudelleen. Puolivahingossa annetusta elämästäni minä sinua kiitän, mutta sinua ja kyvyttömyyttäsi minä vihaan. Minä inhoan sokeuttasi ja minä vihaan sinua kaikkien niiden vuosien tähden, joina oma sokea tyttärenrakkauteni sai minut hyljeksimään itseäni. Minä olen nyt rakentumassa uudelleen, puhaltamassa itseeni uutta muotoa, ja itseäni suojellakseni minä irrotan itseni sinusta.

 

Lopultakin, lopullisesti, minä irrotan itseni sinusta.